Author

Oona Kare

Browsing

Vapaus rakastaa

Olemme viettäneet Pride-viikkoa täällä köpiksessä. Kaupunki on koristeltu sateenkaaren värein ja yhdessä iloitsemme vapaudesta rakastaa. Hei te tulevat sukupolvet,  Tämä teksti on menneisyydestä – ajalta, jolloin syrjitään vielä ihmisiä, jotka pitävät samasta sukupuolesta. Heille ei ole annettu lupaa avioitua tai adoptoida lasta. Heitä monesti pilkataan ja kammoksutaan kouluissa, harrastuksissa ja työpaikoilla.  Usein nämä rakkautensa takia syrjityt ihmiset piiloutuvat kulissien taakse tai kaappeihin. Te varmasti mietitte tätä lukiessanne, että millä oikeudella ihminen voi riistää toiselta oikeuden rakastaa ja tulla rakastetuksi? Teille siellä tulevaisuudessa tämä kaikki varmasti kuulostaa naurettavalta. Jokainen saa olla täysin oma itsensä, ketään ei haukuta eikä solvata.  Kukaan ei häpeä omaa intohimoaan eikä rakkauttaan. Teillä siellä tulevaisuudessa kaikki ovat tasa-arvoisia eikä rakkautta arvostella sen kohteen perusteella. Teillä on oikeus rakastaviin vanhempiin ja onnelliseen perheeseen, vaikka teillä olisi kaksi äitiä tai kaksi isää. Ja te vanhemmat voitte mennä molemmat ylpeinä vanhempainiltaan pelkäämättä tuomitsevia katseita. Tämä meidän nykyaikamme saattaa kuulostaa teistä…

Made in Finland

Kone nousee ilmaan Kastrupin lento-asemalta. “Maija muistitko sä ottaa ne korvatulpat?” Reijo yskii ja vauva itkee suomeksi toisella puolella konetta. Matkalaukut kahisevat hikisiä takamuksia vasten käytävällä. Kotoisa, mutta hetken kadoksissa ollut äänimaisema vilisee korvissani.  Vieressäni istuu pariskunta, joka pitää käsistä kiinni. He näyttävät rakastuneilta. Minä hikoilen takissani, jota en kehtaa ottaa pois koska tilaa on niin vähän. En halua aiheuttaa turhaa liikettä ja stressiä kanssamatkustajille. Päätän hikoilla koko matkan ajan. Pian kuitenkin sykkeeni rauhoittuu, kun saan kirjan käteeni ja mieleeni tulvii tärkeiden ihmisten naamoja. Pian me nähtäis ja halattais toisiamme niin lujaa, että kylkiluut rutisevat. “Yksi mustikkamehu ja kahvi kiitos”. Suomenkieli tuntuu jotenkin pehmeältä suussa ja kuulostan enemmän äijältä sitä puhuessa. “Meillä on vähän turbulenssia ja sinulla on noin kaunis ja valkoinen takki. Juo varoen” kaunis lentoemo toteaa. On ne Suomalaiset välillä just sitä mitä muistelinkin, aitoja ja huomaavaisia metsän tuulahduksia. Plus olihan mun takki ihan saakelin pähee ja kone…

Kuumuus, kimono ja kauppahalli

Lämpömittarit ovat paukkuneet täällä Kööpenhaminassa viime aikoina. Asuna on toiminut uikkarit 24/7  sekä tietysti kirpparilta löytämäni kimono. Tuuli tuivertaa mukavasti sen alla. Olen huomannut, että köpiläiset tykkäävät uida, veneillä ja levitellä piknik-vilttejään joka paikkaan. Lähes minne tahansa olenkin mennyt, niin aina sielä on joku piknikillä, uimassa tai veneilemässä. Tai kaikkea samaan aikaan. Venepiknikit näyttävätkin olevan köpisläisten lempparitouhua näin kesäisin. Ohitseni on seilannut äärimmäisen sympaattisia pieniä, puisia veneitä perheineen. Veneen keskellä on pieni pöytä täynnä herkkuja ja koko perhe istuu sen ympärillä. Suomen ja Köpiksen yksi ero on mielestäni se, että täällä näkee enemmän kaikkien henggaavan keskenään. Niin perheet kuin yksineläjät, nuoret sekä vanhat. Kaikki viettävät aikaa yhdessä. Täältä ei löydä paikkaa jossa esim henggailisi ainoastaan nuoret. Meri ja tekojärvet mahdollistavat veneilyn melkeinpä missäpäin tahansa ja vuokraveneily on kovassa huudossa. Aikomuksena olisi vuokrata pieni paatti ja lähteä kiertelemään köpistä. Aurinkorasvaa unohtamatta. Herkkä sekä kalmankalpea ihoni onkin ollut koetuksella tässä auringon paahteessa.…

Home coming feat Distortion

Pian kutsuu koto- Suomi, mutta sitä ennen haluan jakaa kanssanne vähän katufestari-meininkiä kuvien muodossa täältä köpiksestä. Koulujen loputtua ampaistiin Distortion festareille, jotka ovat yhdet euroopan isoimmista katufestareista ja sen kyllä huomasi, populasta päätellen. Ihmisiä oli kuin muurahaisia. Ajoittain liikkuminen oli hyvinkin hankalaa, mutta kun antautui virran vietäväksi niin hyvin pääsimme eteenpäin. Kalojen lailla uiskentelimme ihmismassassa samalla kun Soulin ja hiphopin sävelet tunkeutuivat korvakäytäviimme. Rnb sekä erityisesti konemusiikki olivat myös vahvasti ääniaalloilla. Törmäsimme söpöihin pikku katubaareihin sekä ravintoloihin, joita paikalliset olivat pystyttäneet. Ihmiset olivat hymyt huulilla ja se jos jokin on parasta. Distortion festarit vaihtavat paikkaa eri päivinä. Fredriksbergistä festarit ajelehtivat kohti Norrebrota, jossa koulumme myös sijaitsee. Minulle henkilökohtaisesti tuppaa tulemaan usein väkipaljoudessa hieman ahdistunut olo ja vältänkin tällaisia tilaisuuksia, mutta näistä festareista selvittiin hyvillä mielin, kiitos köpiksen ja hyvänmielen ihmisten.

Mogailijaan on helppo samaistua

Lähipäivinä on tullut ainakin syötyä. Vartaloni kirkui ruokaa loman alettua. Harjoitukset vievät paljon aikaa, joten syöminen jää joskus toiselle sijalle ja se jos jokin on pahasta. On ollut ihanaa tankata kroppaan energiaa. Olen kuin uudesti syntynyt. Viime päivinä olen myös huomannut, että aurinko on todella tehnyt tehtävänsä. D-vitamiini-päissäni olen dallaillut köpistä ristiin rastiin ja kolistellut vanhan pyöräni kanssa. On se muuten todella vanha, mutta oikein kelpo kaveri ja kiihtyy nopeasti. Siitä en sitten tiedä, että mitä ihmiset tykkää kun pyyhällän ohi kolistellen. “The train is coming!!!…Oh it’s Oona and her bike” luokkalaiseni totesi. Ohessa kuvia seikkailuistani. Minulla on ollut myös aikaa pohtia asioita. Olen mm. miettinyt paljon sitä miten täydellisyys ei lohduta ketään ja miten rakastankaan avoimia ihmisiä. Miksi me kuitenkin usein pyrimme täydellisyyteen? Tänne muutettuani aloin kylvemään sisälläni ajatusta siitä, että olen arvokas joka hetki ja jokainen hetki on arvokas. Pieni itsekkyys ei ole koskaan pahasta. Itseasiassa mun mielestä…