Category

Travel

Category

Made in Finland

Kone nousee ilmaan Kastrupin lento-asemalta. “Maija muistitko sä ottaa ne korvatulpat?” Reijo yskii ja vauva itkee suomeksi toisella puolella konetta. Matkalaukut kahisevat hikisiä takamuksia vasten käytävällä. Kotoisa, mutta hetken kadoksissa ollut äänimaisema vilisee korvissani.  Vieressäni istuu pariskunta, joka pitää käsistä kiinni. He näyttävät rakastuneilta. Minä hikoilen takissani, jota en kehtaa ottaa pois koska tilaa on niin vähän. En halua aiheuttaa turhaa liikettä ja stressiä kanssamatkustajille. Päätän hikoilla koko matkan ajan. Pian kuitenkin sykkeeni rauhoittuu, kun saan kirjan käteeni ja mieleeni tulvii tärkeiden ihmisten naamoja. Pian me nähtäis ja halattais toisiamme niin lujaa, että kylkiluut rutisevat. “Yksi mustikkamehu ja kahvi kiitos”. Suomenkieli tuntuu jotenkin pehmeältä suussa ja kuulostan enemmän äijältä sitä puhuessa. “Meillä on vähän turbulenssia ja sinulla on noin kaunis ja valkoinen takki. Juo varoen” kaunis lentoemo toteaa. On ne Suomalaiset välillä just sitä mitä muistelinkin, aitoja ja huomaavaisia metsän tuulahduksia. Plus olihan mun takki ihan saakelin pähee ja kone…

JAMAS

Lomalainen täällä moi! Aluksi haluan pyytää anteeksi sitä, etten ole kirjoittanut tänne hetkeen. Loma on todella tempaissut allekirjoittaneen mukanaan, ja olen pyrkinyt täysillä rentoutumaan eli kone on pysynyt tiukasti kiinni. Pian alkaa työt ja olo on kuin uudestisyntyneellä. Kiitos loma! Kiitos kaikki te ihmiset jotka olette tehneet siitä ikimuistoisen. Miten mun loma on sitten mennyt? Olen tukenut Kreikkaa oikein olan takaa. Kävin Chaniassa perheeni kanssa lepolomalla. Heräsimme klo 8 reikäleipä ja menimme klo 21 nukkumaan. Toista voi sanoa Ateenan reissusta, jossa olimme yhdessä kolmen ystäväni kanssa. Tällä hetkellä makaan kotona sängyssä, jonkin sortin jet lagista kärsien ja rustaan tätä tekstiä. Kone on pölykasan peittämä ja runosuoni on kadonnut hetkellisesti jonnekin. Olo on tyhjä, mutta onnellinen. Miten teidän loma on mennyt? Kreikasta jäi paljon muistoja sydämeen ja erityisesti mahaan. Gyroksia mussuteltiin päivittäin ja tsatsikia meni niin, että lemuttiin valkosipulilta 24/7. Salaatit ja erityisesti oliiviöljyt hivelivät sisuskalujamme. Raki puhdisti raskaan aterian jälkeen…

ITKUT CANNESISSA, NAURUT SAINT-PAUL-DE-VENCESSÄ

Pariisista Cannesiin. Tuohon ylihinnoiteltujen ruokien ja huonosti käyttäytyvien ranskalaisten mekkaan. Itkin työmatkallani ensimmäisen viikon aikana lähes päivittäin. Jälkeenpäin naurattaa, mutta ihmisten kylmyys ja kiittämättömyys vetivät tämän likan hiljaiseksi. Onneksi ystäväni asuvat puolen tunnin ajomatkan päässä Cannesin sykkeestä. Cannes sai itkemään, mutta vuoren päällä Saint-Paul-de-Vencessä ei voinut kuin hymyillä. Ihastelin tyytyväisenä henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Haukoin henkeäni, viini virtasi ja juustoja syötiin terassilla taivaan alla aamuun asti. Taustamusiikkina vain mehiläisten pörinä ja heinäsirkkojen sirinä. Maalaistyttö mä oon! Cannesiin en palaa enää ikinä, mutta Venceen, tuonne upeiden maisemien ja ihanien ihmisten pariin kyllä! Vietimme paljon aikaa tällä mykistävän kauniilla terassilla. Aurinko laski ja nousi ja me kippistimme elämälle! Nukuin Vencessä kuin pieni vauva. Cannesissa heräilin jatkuvasti äkäisen (oli muuten ranskalainen) naapurin rouvan ovikellon pimputuksiin. Aina oli jokin asia vialla. Vencessä olin turvassa tuolta tuittupäältä. Meditaatiota altaan reunalla, puutarhassa seikkailua ja nakupellenä koko päivän, sitä on loma parhaimmillaan! Aamuisin aurinko tunkeutui verhojen välistä…

Oona Kristiina Barcelona

Edellisen matkapostaukseni jälkeen ei-niin-lempi-kaupungista, on hyvä palata hetkeksi sen kaupungin muisteloihin, joka vei sydämeni täysin. Barcelona. Ah, ah ja ah! Mikä paikka! Kun postiluukustamme vuosi sitten kolahti kutsu ystäväpariskunnan häihin, hyppäsin kattoon. Mielessäni istuin jo auringon alla, jääkylmä sangria kädessä. Ja niin sitä pian istuttiinkin Barcelonan pikkukadulla. Tosin kädessä kylmä vermutti. (Helsingin Hääkuvaus, Ilari Patrikka) (Helsingin Hääkuvaus, Ilari Patrikka) Jälleennäkemisen riemua. Tuleva aviopari oli järjestänyt häitä edeltävänä iltana Vermutti-illan. Tutustuimme pienessä tunnelmallisessa ravintolassa niin Vermuttiin, kuin toisiimmekin. Loistava tapa tutustuttaa hääporukkaa toisiinsa, ja totutella kaupungin kuumuuteen. Vermutti oli muuten todella hyvää – ja riittoisaa 🙂 Vermutti… (Helsingin Hääkuvaus, Ilari Patrikka) (Helsingin Hääkuvaus, Ilari Patrikka) Pääpäivä koitti ja valmistautuminen alkoi heti aamusta. Alas ei mennyt kuin banaani, koska jännitin hääparin ja poikaystäväni puolesta, olihan hän toinen bestmaneista. Kuulin puheen harjoittelua olohuoneesta ja vatsassani liikahti. Olen sellainen ihminen, jolle tarttuu toisten tunnetilat. Niin, ja puhetyylit sekä murteet! Toisen jännitys saa minutkin jännittämään…

Paris avec ma chérie

Ihan aluksi haluan kiittää teitä kaikkia, jotka jaksoitte lukea ensimmäisen postaukseni ja teitä jotka laitoitte kommentteja. Olen hyvin otettu ja onnellinen saamastani palautteesta, ja kauniista sanoistanne. Kiitos. Ranska, tuo outojen vitsien, kuumien patonkien, karvaisten kainaloiden sekä kauniiden katujen mekka. Olen käynyt visiiteillä eri puolilla Ranskaa, ja aina on tullut koti-ikävä. Ranskalainen kulttuuri ei nimittäin ole ihan sieltä rakkaimmasta päästä, mutta jostain syystä tieni vie aina sinne. Viime kesän reissun jälkeen oli Ranska-kiintiöni täynnä, mutta valitettavasti poikaystäväni oli eri mieltä ja osti minulle lennot pariisiin joululahjaksi. Tiesin kuitenkin että reissusta tulisi hyvä koska Pariisissa asuu rakastakin rakkaampi ystävä, jonka kanssa tanssimme 14-vuotiaista lähtien monien vuosien ajan samassa ryhmässä. Intensiivisten harjoitusaikataulujen takia vietimme aikaa toistemme seurassa vähintään seitsemän kertaa viikossa ja olimme tietysti aina parivaljakko. Ystäväni on minua vuoden vanhempi, ja muistan hetkiä lapsuudesta kun sanoin, “mutta kun Lotta sanoi niin”. Isosisko-materiaalia, tuo Lotta. Niin, ja ihanat ranskanletit, joita ihailin aina tanssitunneilla.…