Category

Uncategorized

Category

“Elämäni mies”

10 vastaamatonta puhelua. Kännykän soittoääni ärsyttää. Pitäis vissiin vaihtaa se. Onkohan mulla alkamassa kuukautiset? Pyörän lukko ei aukea. Ärräpäät lentävät suusta. Mummo katsoo kieroon, mutta sen jälkeen hymyilee. Hymyilen takaisin ja toivon mielessäni ettei hän ymmärrä suomen kieltä. Ihminen pystyy painaa hana persuksen alla pitkiäkin aikoja. Itse satun kuitenkin olemaan sellainen ihmistyyppi, joka vaatii sen 8h unta, jotta pystyy keskittymään kunnolla. Jos unet jäävät vähemmälle olen joko puulla päähän lyöty Zombi tai vaihtoehtoisesti ylipirteä hosääjä. Onneksi on kuitenkin kahvi. Sen nimeen on vannottu nämä ensimmäiset kaksi viikkoa koulussa. Kahden eri esityksen työstämisen takia harjoitukset ovat venyneet yön pikkutunneille asti. Aamulla peilistä on tuijottanut zombi. Zombi, jonka koko elämä tapahtuu Cispan seinien sisällä. Jotain ultimaattisen ihanaa tässä kyllä silti on. Olen taas kotona. Joka aamu sitä nousee raketin lailla sängystä, vaikka väsyttäisi. Himo oppia lisää ja lisää polttelee ihon alla tällä hetkellä erityisen kovasti. Kovemmin kuin ennen. Lomalla havahduin välillä siihen,…

See you in Berlin

Matkustaminen on asia johon käytän mielelläni rahani. Kokemukset merkkaavat mulle enemmän kuin materia. En ole extempore-ihminen, mutta yritän löytää sen puolen itsestäni. Kuinka paljon ihailenkaan ihmisiä, jotka vain menevät, ilman sen kummempia pohtimisia. Viikko ennen koulun alkua pakkasin kimpsut ja kampsut ja lensin Berliiniin viiden päivän elämysmatkalle. Ostin lennot yön pikkutunneilla. Öisin sitä saa parhaimmat ideat. Berliinissä asuu myös muutama kaveri, jotka suosittelivatkin paikkoja missä käydä. Kauheasti nähtävää, mutta vain viisi päivää aikaa. “Miten mä kerkeän tonne ja tonne ja tonne?”. Jo lentokoneessa päätin, että en aio ryntäillä paikasta toiseen vaan keskityn vain olennaiseen eli loman tärkeimpään tarkoitukseen – rentoutumiseen. Lähdin reissuun sillä mentaliteetilla, että jos nyt satun johonkin kivaan paikkaan törmäämään, niin jes, mutta pakottavaa tarvetta ei ole törmätä yhtään mihinkään. Tavoitteena oli syödä hyvin, viettää aikaa kavereiden kanssa ja yytsiä kaikkialla rehottavaa taidetta – kaikki kolme kävivät toteen. Tuli kuitenkin myös hetkiä, kun olin aivan hukassa. Nimittäin julkisen…

Mitä on rakkaus?

 Yhtenä iltana puhelimeni pirisi. Luurin toisessa päässä oli pitkäaikainen ystäväni. “Arvaa mitä, ***** kosi mua”. En saanut sanaa sanotuksi, joten päätin puhallella hetken ja tajusin sillä hetkellä olevani ennustaja. Olinhan mä tiennyt jo ensitapaamisesta lähtien, että nämä tyypit ovat luotu toisilleen ja tulevat olemaan loppuelämän yhdessä – joistain tyypeistä tulee vain sellainen fiilis. Maaginen fiilis leijailee niiden ympärillä. Heidän seurassa tuntuu, kuin olisi itsekin rakastunut.  Mitä on rakkaus? Olenko minä koskaan ollut rakastunut? Vanhemman ja lapsen välinen rakkaus on minun mielestä sitä pyyteettömintä ja puhtainta rakkautta. Rakkaus ystäviäni kohtaan on myös just sitä mitä tunnen myös perhettäni kohtaan. Se on sellainen lämmin tunne sisällä. Ei tartte tehdä mitään ja voi olla täysin oma itsensä. Pyrin rakastamaan jokaista olentoa jonka tapaan ja kunnioitus on minun mielestä rakkauden liiton tärkein aines. Meidän tulisi kunnioittaa ihan jokaista ja sitä kautta oppia rakastamaan. Uskon että, rakastaminen lähtee itsestä, jos et rakasta itseäsi et voi rakastaa…

Vapaus rakastaa

Olemme viettäneet Pride-viikkoa täällä köpiksessä. Kaupunki on koristeltu sateenkaaren värein ja yhdessä iloitsemme vapaudesta rakastaa. Hei te tulevat sukupolvet,  Tämä teksti on menneisyydestä – ajalta, jolloin syrjitään vielä ihmisiä, jotka pitävät samasta sukupuolesta. Heille ei ole annettu lupaa avioitua tai adoptoida lasta. Heitä monesti pilkataan ja kammoksutaan kouluissa, harrastuksissa ja työpaikoilla.  Usein nämä rakkautensa takia syrjityt ihmiset piiloutuvat kulissien taakse tai kaappeihin. Te varmasti mietitte tätä lukiessanne, että millä oikeudella ihminen voi riistää toiselta oikeuden rakastaa ja tulla rakastetuksi? Teille siellä tulevaisuudessa tämä kaikki varmasti kuulostaa naurettavalta. Jokainen saa olla täysin oma itsensä, ketään ei haukuta eikä solvata.  Kukaan ei häpeä omaa intohimoaan eikä rakkauttaan. Teillä siellä tulevaisuudessa kaikki ovat tasa-arvoisia eikä rakkautta arvostella sen kohteen perusteella. Teillä on oikeus rakastaviin vanhempiin ja onnelliseen perheeseen, vaikka teillä olisi kaksi äitiä tai kaksi isää. Ja te vanhemmat voitte mennä molemmat ylpeinä vanhempainiltaan pelkäämättä tuomitsevia katseita. Tämä meidän nykyaikamme saattaa kuulostaa teistä…

Made in Finland

Kone nousee ilmaan Kastrupin lento-asemalta. “Maija muistitko sä ottaa ne korvatulpat?” Reijo yskii ja vauva itkee suomeksi toisella puolella konetta. Matkalaukut kahisevat hikisiä takamuksia vasten käytävällä. Kotoisa, mutta hetken kadoksissa ollut äänimaisema vilisee korvissani.  Vieressäni istuu pariskunta, joka pitää käsistä kiinni. He näyttävät rakastuneilta. Minä hikoilen takissani, jota en kehtaa ottaa pois koska tilaa on niin vähän. En halua aiheuttaa turhaa liikettä ja stressiä kanssamatkustajille. Päätän hikoilla koko matkan ajan. Pian kuitenkin sykkeeni rauhoittuu, kun saan kirjan käteeni ja mieleeni tulvii tärkeiden ihmisten naamoja. Pian me nähtäis ja halattais toisiamme niin lujaa, että kylkiluut rutisevat. “Yksi mustikkamehu ja kahvi kiitos”. Suomenkieli tuntuu jotenkin pehmeältä suussa ja kuulostan enemmän äijältä sitä puhuessa. “Meillä on vähän turbulenssia ja sinulla on noin kaunis ja valkoinen takki. Juo varoen” kaunis lentoemo toteaa. On ne Suomalaiset välillä just sitä mitä muistelinkin, aitoja ja huomaavaisia metsän tuulahduksia. Plus olihan mun takki ihan saakelin pähee ja kone…