Kävelin kohti koekuvauksia. Vatsaa väänsi ja vuorosanat pyörivät mielessäni. Salkkareihin etsittiin uuttaa näyttelijää. Ensimmäisen jälkeen koitti toiset koekuvaukset ja vielä kolmannet. Näin tapasin Marianna Kurjen ensimmäistä kertaa. Tuon pelottavan epästabiilin nuoren naisen, jonka syövereihin sukeltaisin. Siitä on pian kaksi vuotta aikaa, ja tässä sitä ollaan sydän täynnä käsittämättömiä kokemuksia, onnistumisia ja opetuksia, naurua, itkua, tunteiden kirjoa ja ennenkaikkea sitä suurta paloa sisälläni joka huutaa: tätä minä rakastan!

img_5809_2
Näiden viime vuosien aikana ovat Mariannan kengät välillä puristaneet, välillä lentäneet jalasta ja toisinaan myös istuneet ihan hyvin. Sitä on yrittänyt oppia ymmärtämään tätä nuorta naista, jonka sydän on pieninä palasina ympäriinsä, niin sirpaleina ettei niistä sydäntä enää oikein pysty kasaamaan. Se on paksun kuoren alla, kaikkine pahoine muistoineen. Hänen elämässä on tapahtunut asioita, jotka tekevät hänestä epävarman, itseään inhoavan, satutetun naisen.
Uskon että moni löytää joitain piirteitä Mariannassa, joihin samaistua. On epävarmuutta, tarvetta kuulua joukkoon, kateellisuutta, ja muita nuoren naisen elämästä tuttuja tuntemuksia. Mariannan reaktio näihin tunteisiin on rankka ja uskon sen pohjautuvan hänen traumaattisesta lapsuudestaan. Syrjäytyneitä nuoria on paljon, ja mielestäni paljon tätä syrjäytymistä voisi ehkäistä ottamalla lapset syssyyn usein ja rakkaudella. Haluaisin halata Mariannaa ja kaikkia niitä hänen kaltaisiaan ihmisiä jotka eivät ole saaneet kokea rakkautta, ja kertoa että kaikki on hyvin, olet hyvä juuri tuollaisena, kaikkine satutettuine soluinesi.
img_9395
Roolin uskottavuuden  säilyttämiseksi on pakko olla hahmonsa puolella. Sitä kautta tulee haastettua myös omaa mieltä. Oli lohdullista lukea Mariannan erikoisjaksosta, joka menee pintaa syvemmälle. Paha ei ole syntyjään paha, vaan siihenkin on jostain päädytty. Mariannan tarinaan saatiin myös ripaus toivoa, kun hän kohtaa ongelmansa ja saa hoitoa.
salatut-elamat-marianna-oona-kare
Minkälaista on sitten ollut näytellä hahmoa, joka on mieleltään sairas? Haastavaa, mutta todella opettavaista. Ensin Mariannaa vihattiin ja nyt sympatiat ovat kääntyneet häntä kohtaan. Toiveeni näyttelijänä on saada aikaan tunteita yleisössä. Tunteikasta palautetta on tullut enimmäkseen sosiaalisessa mediassa, mutta joskus myös huudeltu kadulla.
On rankkaa päästä tunnetiloihin, jotka vaativat tuntitolkulla itkemistä tai fyysisten kohtauksien tekemistä. Joskus sitä ollaan lähdetty muutamien mustelmien kanssa kotiin. Toisena päivänä silmät niin turvoksissa, että kodista ei voi lähteä ilman aurinkolaseja. Sitä usein itkeekin vielä kotona, koska tunnetila jää päälle. Toisaalta on jännittävää näytellä mielisairasta, tuskin saisin samanlaisia kiksejä normaalin ihmisen näyttelemisestä.
etuoonailona140115_503_vi
Voimakkaiden tunteiden tuottamiset ovat sitä parasta euforiaa, jota näyttelemisestä voi saada. Kun tunne menee niin syvälle koko kehoon, että täytyy tehdä töitä saadakseen sen pois. Hieno hetki oli töissä huomata, kun itkua ei pitänyt enää tuottaa miettimällä synkkiä ja herkistäviä asioita, vaan miettimällä vain Mariannaa. Tunnen sääliä Mariannaa kohtaan, ja välillä onkin tuntunut oudolta, miten katsojat ovat vihanneet häntä. Näyttelijänä minun on pitänyt olla alusta lähtien 100% Mariannan puolella, kaikesta huolimatta. Olen yrittänyt oppia ymmärtämään hahmoani jotta pystyn näytellä häntä. Minulla ei ole oikeutta kritisoida roolihahmoani, se jätetään katsojille.
Näiden yhteisten vuosien aikana olen oppinut tuntemaan Mariannan hyvin ja sen myötä eläytyminen on helpottunut.
Katsojat näkevät vain raapaisun siitä, mitä kuvauksissa oikeasti tapahtuu. Tietysti lopputulos kiinnostaa katsojia, mutta minä saan kaikista eniten kiksejä juuri siitä hetkestä, kun teemme kohtausta. Mainittakoon Mariannan erikoisjakson “kylpyamme”-kohtaus. Istuin ammeessa tunteja, ja jos tuli vessahätä, sitä juostiin koleassa talossa huulet sinisinä. Sitä ei varmasti katsoja tiedä miten paljon koko työryhmä tekee töitä yhden kohtauksen eteen. Kaikki tukevat toisiaan ja tekevät työnsä täysillä. Tulee todella hieno fiilis, kun vessaan juostessa puvustaja huutaa että “ota nyt tämä kylpytakki ettet jäädy” tai kun maskeeraaja meikkaa kasvoja valkeammiksi, ja kun ohjaaja huutaa että “nyt tuli muuten hyvää settiä” ja minä mietin että vou, tää on hienoin fiilis, mitä voin koskaan tuntea. Marianna on koko tämän porukan yhteistyön tulos.
img-1248

Write A Comment