Ihan aluksi haluan kiittää teitä kaikkia, jotka jaksoitte lukea ensimmäisen postaukseni ja teitä jotka laitoitte kommentteja. Olen hyvin otettu ja onnellinen saamastani palautteesta, ja kauniista sanoistanne.

Kiitos.

Ranska, tuo outojen vitsien, kuumien patonkien, karvaisten kainaloiden sekä kauniiden katujen mekka.
Olen käynyt visiiteillä eri puolilla Ranskaa, ja aina on tullut koti-ikävä. Ranskalainen kulttuuri ei nimittäin ole ihan sieltä rakkaimmasta päästä, mutta jostain syystä tieni vie aina sinne.

Viime kesän reissun jälkeen oli Ranska-kiintiöni täynnä, mutta valitettavasti poikaystäväni oli eri mieltä ja osti minulle lennot pariisiin joululahjaksi. Tiesin kuitenkin että reissusta tulisi hyvä koska Pariisissa asuu rakastakin rakkaampi ystävä, jonka kanssa tanssimme 14-vuotiaista lähtien monien vuosien ajan samassa ryhmässä. Intensiivisten harjoitusaikataulujen takia vietimme aikaa toistemme seurassa vähintään seitsemän kertaa viikossa ja olimme tietysti aina parivaljakko. Ystäväni on minua vuoden vanhempi, ja muistan hetkiä lapsuudesta kun sanoin, “mutta kun Lotta sanoi niin”. Isosisko-materiaalia, tuo Lotta. Niin, ja ihanat ranskanletit, joita ihailin aina tanssitunneilla. Luottoystävä, joka pysyy aina sydämessäni välimatkasta huolimatta.

IMG_0477

Sattui hauska sattuma lentokoneessa. Pari penkkiriviä edempänä istui nimittäin ystäväni Tukholmasta. Huikkasin hänelle ja naureskelimme miten pieni maailma on. Tuli välittömästi turvallisempi olo, nyt voisimme yhdessä suunnistaa Pariisissa. Tai siis hän voisi suunnistaa, ja minä seurata vain perässä.
Orlyn lentokentältä suunnistimme kärsineen muistilappuni kera kohti Pariisin keskustaa. “muista leimata lippu” ja millainen ovimatto Lotan kämpän edessä on. Kaikkea tärkeää tietoa.

Nähdessäni Lotan hymyilevät kasvot alkoi Pariisi tuntua jo kodikkaammalta paikalta.

IMG_0629

“Croque-Monsieur avec café au lait” Nappiin meni ja saimme annoksemme. Leipää, juustoa ja rasvaa, niistä on Ranska tehty. Kuumien kahvien höyrytessä edessämme, ja ystäväni höpötellessä vieressäni tuntui hetki täydelliseltä. Tässä me istutaan, pariisilaisessa pikkukahvilassa ja mietitään syntejä syviä. Mikään ei ole muuttunut, paitsi että toinen asuu Pariisissa.
Ystävät ovat niitä tukipilareita, joihin voi nojata niin viinihöyryissä kuin vaikeinakin aikoina. Ilman Lottaa, en olisi sama Oona kuin olen nyt.

IMG_0581

Ihan turistina Moulin Rougessa. “Come what may” -biisi alkoi soimaan päässä.

IMG_0589
Ettei nälkä yllättäisi, nautimme vähän lisää pariisilaista kahvia kera ranskalaisen klassikon, saanen esitellä: Tarte-tatin!

 

IMG_0608

Meillä on ystäväni kanssa yhteiset himot: teatteri ja tanssi. Lotta oli varannut paikat Flashdance-musikaaliin. Olimme ostaneet paikat korkealta parvelta, mutta yllätykseksemme pääsimmekin omaan pikkuiseen aitioon, jossa fiilistelimme tanssiesityksiä ja kokonaisuutta suut pyöreinä. “Oltais niin osattu tehdä toi liike”…”Joo, siis aivan varmasti”. Esitys oli hyvä, vaikka en ymmärtänyt puoliakaan puheesta. Tanssimme esityksen innoittamina teatterin portaita alas ja lupasimme toisillemme, että menemme vielä yhdessä tanssitunneille Suomessa.

IMG_0609

Tanssimisen jälkeen nälkä yllätti. Mussutimme muutamat Churrot Nutellaan dippaillen keskellä Pariisin katuhälinää. Mikä siinä on että ulkona ruoka maistuu aina paremmalta kuin sisällä?

IMG_0833

Dippaa sitä Churroa!

IMG_0803
Kävimme viimeisenä päivänä syömässä loistavan kalabrunssin. Paikka oli täynnä, mutta sattuman kaupalla saimme ravintolan viimeiset paikat. Oli muuten elämäni parasta lohipiirasta. Kädet hieman tutisivat eilisistä tanssiliikkeistä, mutta niitä lämmitti kaakao, jota otin muuten neljä kupillista.
Pariisi tuntui tällä kertaa ihanalta paikalta. Kiitos Lotta!
Nähdään pian.
IMG_0496
IMG_0172
Merci.
“Paris is sometimes a good idea”
-Oona

Write A Comment