Matkustaminen on asia johon käytän mielelläni rahani. Kokemukset merkkaavat mulle enemmän kuin materia. En ole extempore-ihminen, mutta yritän löytää sen puolen itsestäni.

Kuinka paljon ihailenkaan ihmisiä, jotka vain menevät, ilman sen kummempia pohtimisia. Viikko ennen koulun alkua pakkasin kimpsut ja kampsut ja lensin Berliiniin viiden päivän elämysmatkalle. Ostin lennot yön pikkutunneilla. Öisin sitä saa parhaimmat ideat. Berliinissä asuu myös muutama kaveri, jotka suosittelivatkin paikkoja missä käydä. Kauheasti nähtävää, mutta vain viisi päivää aikaa. “Miten mä kerkeän tonne ja tonne ja tonne?”.

Jo lentokoneessa päätin, että en aio ryntäillä paikasta toiseen vaan keskityn vain olennaiseen eli loman tärkeimpään tarkoitukseen – rentoutumiseen. Lähdin reissuun sillä mentaliteetilla, että jos nyt satun johonkin kivaan paikkaan törmäämään, niin jes, mutta pakottavaa tarvetta ei ole törmätä yhtään mihinkään. Tavoitteena oli syödä hyvin, viettää aikaa kavereiden kanssa ja yytsiä kaikkialla rehottavaa taidetta – kaikki kolme kävivät toteen. Tuli kuitenkin myös hetkiä, kun olin aivan hukassa. Nimittäin julkisen liikenteen kanssa. “Nyt ei ole aikaa hukattavaksi” totesin itselleni ja laitoin luurin taskuun. Parhain tapa päästä yhtään mihinkään on kysyä ihmisiltä. Kysyn aina apua tuntemattomilta, koska kyllähän ne nyt tietävät. Joskus oltiin molemmat ihan yhtä pihalla, mutta kolmas ihminen viimeistään osasi neuvoa oikean reitin. Parhaimmassa tapauksessa avunantajat ovat matkalla samaan suuntaan ja saamme jakaa tarinoita toisillemme. Kohtaamisia, niitä mä rakastan.

Ensi kerralla aion kuitenkin vuokrata pyörän. Tällä kertaa kiertelin lähinnä Friedrichshainin sekä Kreuzbergin alueilla. Berliinin muurin murtumisen jälkeen Friedrichshain nousi taiteilijoiden ja anarkistien suosioon, mutta varsinkin 2000-luvun lopulla kaupunginosa on keskiluokkaistunut nopeasti. Friedrichshain tunnetaan kuitenkin edelleen erityisesti vapaamielisyydestä ja katutaiteesta sekä vilkkaasta yöelämästä. Vaikka yöelämä jäi tälläkin kertaa kokematta, koska olen tulossa vanhaksi, niin ihmeteltävää silti riitti. Kauppojen huokeat hinnat sekä ylitulinen vegaaninen thaikkuruoka lämmittivät mieltä ja kieltä.

 

 

Write A Comment