Olemme viettäneet Pride-viikkoa täällä köpiksessä. Kaupunki on koristeltu sateenkaaren värein ja yhdessä iloitsemme vapaudesta rakastaa.

Hei te tulevat sukupolvet, 

Tämä teksti on menneisyydestä – ajalta, jolloin syrjitään vielä ihmisiä, jotka pitävät samasta sukupuolesta. Heille ei ole annettu lupaa avioitua tai adoptoida lasta. Heitä monesti pilkataan ja kammoksutaan kouluissa, harrastuksissa ja työpaikoilla.  Usein nämä rakkautensa takia syrjityt ihmiset piiloutuvat kulissien taakse tai kaappeihin. Te varmasti mietitte tätä lukiessanne, että millä oikeudella ihminen voi riistää toiselta oikeuden rakastaa ja tulla rakastetuksi?

Teille siellä tulevaisuudessa tämä kaikki varmasti kuulostaa naurettavalta. Jokainen saa olla täysin oma itsensä, ketään ei haukuta eikä solvata.  Kukaan ei häpeä omaa intohimoaan eikä rakkauttaan. Teillä siellä tulevaisuudessa kaikki ovat tasa-arvoisia eikä rakkautta arvostella sen kohteen perusteella. Teillä on oikeus rakastaviin vanhempiin ja onnelliseen perheeseen, vaikka teillä olisi kaksi äitiä tai kaksi isää. Ja te vanhemmat voitte mennä molemmat ylpeinä vanhempainiltaan pelkäämättä tuomitsevia katseita.

Tämä meidän nykyaikamme saattaa kuulostaa teistä surulliselta. Älkää kuitenkaan surko liikaa, sillä meillä on täällä porukka, jotka ovat ylpeitä rakkaudestaan ja meitä tukijoitakin on paljon. Ja pidämme huolen, että teillä siellä tulevaisuudessa tasa-arvo on arkipäivää ja nämä meidän arkipäivän ongelmamme historiaa. Ilman rakkautta ei ole mitään. (Vieraskynä-tekstini vuodelta 2014 Hesetan sivuilta. Eteenpäin on menty, mutta vielä on tehtävää. Rakkaus kuitenkin on ja pysyy ja me tehdään töitä sen eteen, että jonain päivänä tasa-arvo on itsestäänselvyys.)

 

 

Write A Comment