Mä olen näytellyt nyt neljä vuotta henkisesti sairasta ihmistä tv-sarjassa. Välillä on tuntunut siltä että tarvitsen taukoa Marianna Kurjesta, niin rakkaasta mutta todella raskaasta roolista. Hän on se joka itkee sydän ruvella lähes jokaisessa kohtauksessa, hän on se joka kokee suurta itseinhoa, vihaa ja häpeää. Joka ajoittain menettää järkensä ja vaipuu psykoosiin, asuu omassa maailmassaan ja satuttaa itseään sekä ihmisiä ympärillään. Marianna on äärimmäisen fiksu ihminen, joka käyttää kaiken sen väärällä tavalla, satuttamalla muita ihmisiä. Häntä on satutettu niin pahasti ettei hän koe ansaitsevansa rakkautta millään tasolla. Ja miten käyttäytyy ihminen joka ei pysty rakastamaan itseään, ei hän osaa myöskään ottaa vastaan rakkautta. Olen painiskellut Marsun kanssa niin hurjissa hetkissä. Ollut täynnä sitä pahuutta jonka syvimmässä sopukassa asuu herkkä ja satutettu nuori nainen joka ansaitsee kaiken rakkauden. Yrittänyt pysyä sataprosenttisesti roolihahmoni puolella, näytellä uskottavasti. Uupunut ja jatkanut itkua, valitusta, surua, pahaaoloa, vihaa, hulluutta, sekavuutta ja kaikkien niiden työstämistä, odottanut että jostain tulisi valonpilkahdus. Mariannan tarina on kuitenkin toinen, se on tummissa vesissä uimista, selviytymistä.

img_5416

Minulla on henkisesti sekä fyysisesti todella paha olo hahmon puolesta. Marsu on  äärimmäisen rakas minulle ja olen heittäytynyt siihen täysin, jokaista soluani myöten. Itkenyt kun sen aika on ollut ja taas ja taas ja taas ja jossain vaiheessa tajusin miten väsynyt olin. Laitoin turvonneet kipeät silmäni kiinni, koskettelin mustelmaista käteäni ja ruheijisia polviani. Laitoin käden sydämmelleni joka hakkasi tuhatta ja sataa. Oli aika siirtyä seuraavaan kohtaukseen, olla hetki iloinen. Miten mä siihen pystyisin? Juuri olin pumpannut pahaaoloa sisälläni tunteja, päiviä, vuosia ja nyt oli aika hymyillä. Miten mä sen teen?  Tämä roolihahmo on opettanut niin paljon.  Näytteleminen on jotain maagista. Jokaisen esityksen ja kuvauksen jälkeen olo on kuin puhdistunut. Sielu, intohimo, tunteet, järki ja järjettömyys yhdistyvät. Mikä on tämän roolihenkilön totuus ja mikä antaa sille siivet? Mikään muu ei saa adrenaliinia niin pomppailemaan. Näytteleminen on minulle puhdistumista. Kiitollisena kumarran niille antiikinkreikkalaisille jotka tämän hulluuden saivat aikaan. Sillä mitä tämä ala parhaimmillaan opettaa on se miten katselee maailmaa ihan eri vinkkelistä. Uteliaana, rohkeana, kiitollisena. Saa mahdollisuuden katsoa maailmaa eri tyyppien pään sisältä, mielikuvitus vain rajana. Ja mikä parhainta: oppia sen mitä on ihmisyys? Miten pystymme nähdä hirveässäkin ihmisessä jotain hyvää, antaa mahdollisuuden, auttaa, anteeksiantaa, rakastaa.

img_5117

Välillä olen ihmetellyt mikä mua vaivaa kun istun kotona ja voin huonosti. Minä joka olen ihminen joka näyttää tunteensa avoimesti niin tutuille kuin tuntemattomille ja yleensä nauraa kikatan jokapaikassa minne menen. Istun sohvalla ja olo on hirveä. Mariannan takia. Miten voi olla niin kauheita ihmiskohtaloita? Miten joku voi voida niin huonosti jatkuvasti? Nämä kysymykset päässäni saavat minut raivonpartaalle. Miksi et vain voi rakastaa itseäsi? OLET SAAKELIN UPEA sanoi kuka tahansa mitä tahansa! Sen haluaisin sanoa Mariannalle ja rutistaa hänet halaukseen. Sä riität just tuollaisena. Älä satuta itseäsi äläkä muita vaan säteile rakkautta ympärillesi. Tajua miten kaunis maailma on, ja sinä. Sä pystyt mihin vaan. Tuu mun syssyyn, mä parannan sut rakkaudella <3

Love you Martsu ❤

11 Comments

  1. Koko ikäni Salkkareita seuranneena voin rehellisesti sanoa, että Marianna on mielenkiintoisin hahmo koko Salkkarit-aikakaudella.
    Jo ensimmäisistä Mariannan kohtauksista ajattelin, että tällä tytöllä on jotain sisällään joka aukeaa myöhemmin. Ja pikkuhiljaa se on vain auennut mulle lisää ja lisää. Ehkä vähän outoa sanoa näin, mutta joissain asioissa voin ja osaan samaistua Mariannaan, vaikken ehkä ole täysin tajunnutkaan kaikkea tapahtunutta. Olen itsekin voinut huonosti, kun olen miettinyt miltä Mariannasta tuntuu ja mitä hän käy läpi. Oona, sä oot luonut ihan uskomattoman tyypin!

    • Oona Kare Reply

      Kiitän ja kumarran. Sanasi osuivat ja upposivat. Kiitos ja kiitos. On hienoa kuulla että Marianna on herättänyt tunteita ja ajatuksia. Olisi kamalaa jos roolihahmo ei aiheuttaisi tunteita laisinkaan. Empatia on upea tunne 🙂 Kiitos todella paljon kauniista sanoistasi ja ihanaa uuden vuoden odotusta! <3

  2. Samaa mieltä Kian kanssa. Marianna on aivan ylivoimaisesti mielenkiintoisin hahmo koko sarjassa. Kiitos siitä sarjan käsikirjoittajille ja varsinkin sulle Oona, kun herätät Mariannan henkiin!

    • Oona Kare Reply

      Kiitos <3 Voimaannuttavaa kuulla teiltä miten Marianna on iskenyt teihin. Kiitän käsikirjoittajia mahdollisuudesta tehdä ja työstää tätä roolia. Martsu on kovin rakas rooli minulle. Mukavaa uuden vuoden odotusta sulle Jykä!

  3. Sä oot kyl semmonen käkättäjä, se on ihanaa!! ja aika harvinaista 😀 Hyvä teksti 🙂

    • Oona Kare Reply

      Juu that’s me. Kä-kä-kä-kä räkättirastas myös toiselta nimeltä. Kiitos Hellu <3

  4. Kuulostaa vähän jopa pelottavalta että olet noin sisällä roolihahmossasi että se saa sut voimaan pahoin.. eikö tuo pidemmän päälle käy raskaaksi?

    • Oona Kare Reply

      Onhan se raskasta, mutta äärimmäisen palkitsevaa. Tuskin saisin “normaalin” ihmisen näyttelemisestä yhtä paljon kiksejä. Tämän roolin haastavuus tekee siitä todella mielenkiintoisen tehdä. Minusta näyttelijäntyön edellytys on se että menee rooliin kuin roolin sataprosenttisesti sisään. Roolin uskottavuuden kannalta se on välttämättömyys että pysyy kauheankin roolihahmon puolella täysin. Näytteleminen on raskasta, ei missään nimessä helppoa tai kevyttä työtä, mutta samaan aikaan jotain niin käsittämättömän upeeta ettei mitään rajaa.
      Ja vaikka olisi raskasta, on se niin vaan sen arvoista 🙂

      Mukavaa uuden vuoden odotusta ja sori kun kesti vastata.

  5. Mä en voi olla ikinä itkemättä sen jälkeen, kun mä oon miettiny että kuinka kauheeta Mariannan elämä on. Mä oon niin kiitollinen sulle. Marianna on tuonut mulle takas paljon erinlaisia tunteita. Mä oon ollu vaan surullinen enkä mä oo tuntenut itsessäni minkäänlaista onnellisuutta. Marianna on tehnyt mut onnellisemmaks ja mä en voi ikinä kiittää tarpeeks, koska mua on alkanu kyllästyttää tää sama tunne, mikä mulla on ollu vuoden ajan. Oona, sulla on lahjoja näyttelemiseen ja paljon, kun sä oot tehny mut onnelliseks näyttelemällä Mariannaa. Kiitos vielä.❤

  6. Marianna on myös mun lempi hahmo. Sen tarina on kaikkein kiinnostavin ja pystyn eläytyyn siihen ja sen tunteisiin hyvin. 🙂 näyttelet hyvin.

  7. Marianna ja Aaro ne yhteen sopii. Kaksi sekopäätä <3

    PS. Tosi hyvin näyttelet Oona illasta toiseen.

Write A Comment